Noniin, ei siinä mennyt kuin kymmenen vuotta. Sain nimittäin vihdoin kirjoitettua levyllisen verran tarinoita, joihin olen tyytyväinen. Stenkka tulee loppukuusta studioguruksi ja nauhoitamme nämä tarinat vinyylin muotoon.
Edellisiin tarinoihini en ollut tyytyväinen. En tuolloin ollut vielä tarpeeksi hyvä satusetä. Siksi jätin ne vuonna 2010 julkaisematta. Myös aiheet olivat ahdistavia. Uudet tarinani mahtuvat seuraavan albumitittelin alle: "Ystäviä, vuosia ja elämäniloa". Stoorit kertovat taiteista, punaviinistä, elämän valoisasta puolesta, rakkaudenkaipuusta, ihanista naisista, masennuksesta selviämisestä, ratkiriemukkaista hetkistä sekä niistä ystävistä, jotka ovat vielä elossa. Mielessäni en silti tule koskaan unohtamaan niitä, jotka eivät enää ole. Rakkaat ystäväni, joita en saanut pidettyä elontiellä. Me näemme vielä siellä toisella puolella, vaan emme vielä.
Mikko, kun uinuit pois, olin hyvin surullinen. Muistelen edelleen niitä hauskoja hetkiä, kun leikimme toisiamme. Ihmiset sekoittivat meidät toisiinsa ja usein leikin sinua. Jos joku alkoi humalassa aukomaan päätään, sanoin: "Äläpä mussuta tai mun isoveli vetää sua kohta lättyyn.". Lopettivat mussuttamsen. Myös sinä leikit minua. Kun ihmiset kyselivät, että milloin tulee uusia tarinoita, vastasit: "Syssymmällä".
Tiedän kyllä, ettet olisi halunnut vielä lähteä. Ehkä sydämesi vain pysähtyi surusta. Myös minun sydämeni on meinannut pysähtyä surusta ja tiedän miltä se tuntuu. Hirveältä. Viimeisen kerran näin sinut elossa omilla syntymäpäivilläni ja silloin olit kuitenkin hyvin iloinen. Sellaisena tulen sinut aina muistamaan. Iloisena luonnonlapsena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti