"niinä varhaisina päivinä, jolloin olimme hyvin köyhiä ja hyvin onnellisia."

Näin kirjoitti aikoinaan Ernest Heminway klassikkoteoksessaan Nuoruuteni Pariisi, jossa hän muisteli kirjailijanuoruttaan 1920-luvun Pariisissa. Nuo sanat olivat niin äärettömän kauniit, että muistan tänäkin päivänä, kuinka kyyneleet kostuttivat silmäkulmani sillä hetkellä, kun tajusin nuo sanat lukeneeni. Tämä tapahtui eräänä marraskuisena iltana vuonna 2003. 

Kun silloinen tyttöystäväni palasi baarista kotiin, luin nuo sanat myös hänelle. Nuori ja kaunis tyttöystäväni kuitenkin ärsyyntyi niistä. Ilmeisesti hän ei vielä tuolloin ollut sinut itsensä kanssa ja käänsi keskustelun siihen, että luulenko olevani parempi kuin muut, kun luen vain ns. "hienoja kirjoja"? Miksi en lue teoksia kuten Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä tai Juoppohullun päiväkirja? Olin tuolloin kuitenkin vasta hieman yli vuotta aiemmin löytänyt uuden salaperäisen maailman. Maailman nimeltä kirjallisuuden maailma. Maailman, jossa pystyin elämään satoja jännittäviä elämiä rinnakkain nykyisen elämäni kanssa, jossa olin osa-aikainen puhelinmyyjä. Maailman, johon oven minulle avasivat maailmanhistorian suurimmat sanasepot kuten Voltaire, Dostojevski, Tolstoi, Fitzgerald ja kumppanit. Tuo maailma oli niin kaunis ja niin täynnä uskomattomia mahdollisuuksia, että usein itkin onnesta saadessani uuden kirjan käteeni. Kätkin kuitenkin kyyneleeni muilta, sillä minäkään en ollut sinut itseni kanssa. Samaan aikaan suuren onnen kanssa minua myös harmitti suuresti. Tuo maailma, jonka olin löytänyt kesällä 2002, oli kaiken aikaa ollut olemassa ja ovi jopa raollaan, koska suuresti arvostamani isäni ja äitini olivat jo pienestä asti kehottaneet minua lukemaan. Nuorempana olin kuitenkin kieltäytynyt ja päättänyt kuunnella mielummin rokkia. Rokkia kuuntelen edelleen, mutta nykyään myös luen. Minun täytyi vain avata ovi itse.

Nyt tuo ovi on ollut auki jo yli 10 vuotta ja nuo vuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa. Olen asunut Helsingissä, Lapissa, Andalusiassa, Brysselissä ja Oulussa. Olen oppinut paljon hienoja asioita normaalissa arjessani. Samaan aikaan olen kuitenkin iltaisin pystynyt olemaan arrogantti kreivi Ranskan sekä Italian ja välimeren saarilla, ilman aitoja ystäviä elävä ja siksi lähimmäisiään käräyttelevä kätyri 1800-luvun lopun Venäjällä, Frederico Garcia Lorcan paras kaveri tai, niin halutessani, vaikkapa petollinen nainen. Tämän ovat minulle mahdollistaneet Dumas, Gorki, Neruda ja Flaubert. Nuo suuret sielut puhuvat minulle haudan takaa päivittäin. Halusin tutustua ensiksi heihin. Jälkeenpäin olen tutustunut myös teoksiin Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä ja Juoppohullun päiväkirja. Pidin kummastakin teoksesta paljon, ne olivat mielestäni oikein hauskoja. Silti Nuoruuteni Pariisi on minusta edelleen sata kertaa parempi ja sen olen lukenut monesti kannesta kanteen.

Lähes 10 vuotta eromme jälkeen juttelin taannoin myös entisen tyttöystäväni kanssa. Sain käsityksen, että hän oli löytänyt sisäisen rauhan. Hän oli suloisen tyttölapsen äiti ja pahoitteli aiempaa käytöstään sekä sitä, että oli, omien sanojensa mukaan, "projisoinut oman pahanolon tunteensa minuun". Sydäntäni lämmitti suuresti kuulla tämä. Hän oli edelleen kaunis, hyvin kaunis. Todennäköisesti yksi kauneimpia naisia, mitä olen koskaan tavannut. Toivonkin hänelle kaikkea hyvää hänen tulevassa elämässään, elämässä missä vain taivas on rajana. Sitäpaitsi nykyään ihmiset käyvät avaruudessakin.

Ah, sain elämäni ensimmäisen blogini kirjoitettua. Kohta Larry Hollywood saapuu kotiini ja yhdessä alamme työstää laulua nimeltä "Rakkautta ilmassa". Samalla ajattelin siivoilla pöydiltä tyhjät kuohuviinipullot, tyhjät jaloviinapullot, tyhjät hiuslakkapullot, tyhjät kokistölkit, rutatut runoarkit ja varsistaan katkotut punaiset ruusut. Kaiken tässä henkien maailmassa silmälle näkyvän materian, jonka Mike Rockberry, Paha Pappi, Vincenzo Olavi, Andy ConTio, Lumikeisari sekä elämän kauneudesta humaltuneet naiset kotiini jättivät viime viikonlopun Halloween-juhliemme hiivittyä salakavalasti ajasta ikuisuuteen. Sillä "vieras on virta ja vieras on vene, eivät ne aina unelmies uomia mene". Ei siis auta kuin soutaa outoa venettä outoon veteen. Fuck yeah rock'n'roll!