-Marcus Aurelius (214-275)
Räppiurani alkoi 17-vuotiaana. Olin katsomassa kaverini Akin keikkaa Iso-Syötteellä ja kesken keikan Aki kutsui minut lavalle vierailemaan bändinsä biisiin nimeltä "Cut the Crap". Nuo minuutit olivat huumaavia nuorelle pojalle. Huudatin yleisöä ja yleisö huusi kaiken mitä halusin. Minulla ei ollut omia sanoja, joten räppäilin Cypress Hilliä ja Wu-Tang Clania. Keikan tauolla jouduin pihalla kuitenkin joukkotappeluun minulle kenties mustasukkaisten paikallisten poikien kanssa. Tuo ilta oli ensimmäinen kerta, kun minua puukotettiin. Syy lienee kuitenkin omani, sillä kuten Tai-Pan Circlen kanssa tekemässäni Chanson du Destin Brise-nuoruudenmuistelulaulussakin totean:
"Välist' tuli rassii, mut sitäki saa ottaa / ku on chicano-wannabe livin' la vida loca"
Ensimmäisestä hyökkäyksestä selvisin reiällä selässäni. Minulla oli joko suunnaton tuuri, tai sitten enkeli suojeli minua. Pari minuuttia myöhemmin tämä vihainen puukkopoika kävi uuteen hyökkäykseen. Elettiin uutta vuotta, pakkanen paukkui ja kinokset valaisivat muutoin pilkkopimeän yön ja Romekievarin edustan. Halibut oli sisällä jatkanut keikkaansa. Aki lopetti kuitenkin rumpujen paukuttamisen ja juoksi ulos. Puukkopojan yrittäessä murhata minut toistamiseen Aki tiputti hänet yhdellä iskulla lumiseen kenttään. Selvisin taas. Vaikka olin humalassa, oli tuo hetki silti pysäyttävä. Kävikö minulla TAAS tuuri, toisen kerran parin minuutin sisään, vai oliko enkeleitä kenties olemassa?
 |
| Back in the dayz in Iso-Syöte |
Seuraavana päivänä juttelin kauhistuneen äitini kanssa puhelimessa. 2Pac oli juuri pari kuukautta aiemmin ammuttu hengiltä Las Vegasissa ja minusta oli "mageeta ku mäkin meinasin delaa". Äidistäni se ei ollut yhtään "mageeta" ja itkua äänessään hän kiitti sitä, että suojelusenkeli oli ollut matkassani. Äiti ja isä, anteeksi siitä, että hiuksenne ovat nykyään täysin harmaat. Minulla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa. Olen nimittäin käyttänyt kissaeläimen yhdeksästä elämästäni jo ainakin seitsemän.
Minulle on kerrottu, että vuosia myöhemmin tämä sama, minulle aikoinaan vihainen ollut poika onnistui murha-aikeissaan ja sai jonkun miehen hengiltä. Tämä onnistui pieksämällä uhria päähän sekä kirveen hamarapuolella että terävällä puolella, moskavasaralla sekä puukolla. Hän kuulemma istuu nykyään elinkautista. En kanna hänelle kuitenkaan kaunaa meidän välisestämme riidasta. Ymmärrän toki, että räppipäissään ollut ja riikinkukon egolla, Calgary Flamesin pelipaidalla, Bloods-bandanalla sekä feikkikultakoruilla varustettu poika pohjoisen pääkaupungista saattoi hyvinkin aiheuttaa ärsytystä Pudasjärven yössä paikallisten poikien keskuudessa. Helsingistä Rööperin kaduilta tullut isänikin joutui käsirysyihin jok'ikisillä iltavapaillaan viettäessään inttiaikaansa Joensuussa.
Olen silti moneen otteeseen jälkikäteen miettinyt, että miksi en kuollut? Se on luonnon salaisuus, kuten Marcus Aurelius aikoinaan Roomassa totesi. Jostain syystä enkeli pelasti minut. Tuona yhtenä iltana enkeli henkilöityi Akiin ja kiitos hänelle siitä. Jos et olisi niin skrode, niin voisin ehkä joku päivä suojella sinua, mutta jotenkin minusta tuntuu, että taidat pärjätä ihan itsekin.
 |
| Nowadayz |
Vuodet ovat vierineet ja tämän viikon perjantaina, eli 5.12.2014, ympyrä sulkeutuu ja palaan samalle lavalle Akin kanssa. Hänen nykyinen bändinsä Quake the Earth esiintyy Oulun Hevimestassa ja minä olen mukana vierailemassa parissa biisissä. Cool, en olekaan esiintynyt puoleen vuosikymmeneen. Tervetuloa kuuntelemaan, mutta herkkäkorvaisia varoitan jo etukäteen, että pojat soittavat aika kovaa. Tsekatkaa vaikka alta heidän uusi musiikkivideonsa "The Legacy We Leave":
https://www.youtube.com/watch?v=SD07bNBY0TU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti