keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Minä olen belgialainen

"Ellei teillä itsellänne, herra, olisi ahneutta, ette saisi kansaa varastamaan vaikka varastamisen palkitsisitte."
-Kunfutse

Minä olen belgialainen. Minä olen kuitenkin myös Syyriasta, Irakista, Iranista, Libyasta, Kiinasta, Afganistanista, Amazonin sademetsistä, Kongosta, Nigeristä, Nigeriasta, Tunisiasta, Algeriasta, Jemenistä, Koreasta, Japanista, Kuubasta, Meksikosta, minä olen intiaani Amerikasta, juutalainen, kiinalainen, minä olen Norsunluurannikolta sekä Etelä-Afrikasta. Erityisesti olen Vietnamista. Minusta nuo kansalaiset ovat nimittäin kaikki ihmisiä ja he ovat kärsineet vääryyttä ja se on minusta väärin. Vietnamilaiset rekrytoivat muuten viidakkosissejä jopa lapsistaan ja mummoistaan ja estivät maailman suurinta sotakoneistoa kukistamasta heitä. Joskus epätoivoinen tilanne nimittäin vaatii epätoivoisia tekoja. Epätoivoisilla teoilla he tekivät mahdottomasta mahdollista.

No miksi minä olen näin sekaisin, etten tajua oikeasti olevani vain ylpeä suomalainen? No se johtuu minun äidistäni ja minun isästäni. Kun nimittäin olin pikkupoika ja sain ensimmäisen nallipyssyni, niin aloin heti leikkimään länkkäriä, joka ampui "ilkeitä punanaamoja". Vanhempani puuttuivat kuitenkin samantien peliin ja totesivat, että pikkujäppinen on nyt katsonut ihan liikaa Hollywoodia ja tajunnut koko keissin väärin. Intiaanit olivat oikeasti "hyviksiä" ja länkkärit "pahiksia". Noh, minä rakensin jousipyssyn ja aloin ampumaan länkkäreitä. Ja minusta muuten kaikenlainen patriotismi ja isänmaallisuus on ihan perseestä. Me olemme kaikki maailmankansalaisia ja mielestäni ihan samanarvoisia.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että vanhemmilla on aika suuri vaikutus lastensa ajatusmaailmaan. Jos vanhemmat ovat patriootteja, niin kyllä ne lapsetkin ovat. Jos vanhemmat taas ovat vaikkapa ku-klux-klaaneja, niin aika suurella todennäköisyydellä myös lapsista tulee ku-klux-klaaneja, ellei joku muu heitä pelasta ennen sitä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti